Maaseudustuminen on seuraava megatrendi?

Surkuhupaisalla huumorilla on laskeskeltu tien varren asukkeja ja kylän tilaa. Kuinka huonosti menee ja kuinka huonosti tulevaisuudessa meneekään. Olemme tyytymässä kohtaloomme, ollaan kiltisti niitä viimeisiä mohikaaneja jotka sinnillä elävät juurillaan. Kaupungistuminen etenee ja maaseudun asukit vähenee ja vanhenee. Omiin asumuksiin ja elämään omassa kylässä ollaan erittäin tyytyväisiä, talot ja puutarhat ovat hienossa kunnossa ja ollaan ylpeitä siitä että omalla paikalla asutaan, mutta tulevaisuutta oman ajan jälkeen asuinpaikalla ei enää nähdä.

Se laittaa mieltä matalaksi. Siihen auttaa, kun laskeskelee illan istujaisissa että tulevaisuudessa menee vieläkin heikommin. Maaseudun tulevaisuuden uskosta ja uskomattomuudesta kertoo se, että me periferian asukit tilaamme sanomalehteä siksi että näemme kuolinilmoitukset. Kuolleiden päivittely on päivittäistä keskustelunaihetta kahvipöydissä. Olisi siinä alapuolella myös syntyneet, mutta niistä ei juuri puhuta.

"Tuskin nuoret takaisin tulee, niillä on jo oma elämä etelässä. Lapsen lapsikin on monikulttuurisessa musiikkipäiväkodissa, ei hän tänne junttilaan halua."

Niin, minullakin on maatila, metsää ja isohko pohjalaistalo. Haluaisin tietenkin että komea talo pysyy suvussa ja maa- ja metsätaloudelle olisi jatkajia. Ennen tällä maatalolla eli koko perhe, nyt yksi henkilö voisi saada hyvällä tuurilla puolet elannostaan. Meneekö elanto maatilalla vielä huonommaksi? Sen aika näyttää. Kysymys kuuluu, haluanko omien lapsien jäävän kotopaikalleen, jos tulevaisuus on sitä, että suurin osan torpista on kylmillään. Haluanko laittaa elämän pituisen pallon lapseni jalkaan, jossa joudut asumaan yhä vain näivettyvällä seudulla, vain siksi että vanhemmat haluaa talon ja maiden pysyvän suvulla. Olisiko sittenkin järkevämpää myydä koko helahoito pois ja ostaa kaksio Kruunuhaasta?

Pahentaako tällaiset ajatukset ja puheet maaseudun houkuttelevuutta? Millä tänne voidaan saada ihmisiä, kun emme itsekään enää usko siihen? Kaupungistumisen aivopesu on tehnyt tehtävänsä.

Onneksemme tuli maailmanlaajuinen pandemia ja alkoi muuttaa ihmisten perusajattelua. Maaseutu markkinoi salakavalasti itse itsensä, olematta mitään muuta kuin omaa tylsää luontoa, tilaa ja turvallisuutta. Yhtäkkiä kotokotoon olikin mukava tulla, omassa pihassa sai touhata vapaasti, metsässä kulkea, kylä raitilla dallata. Ei kaupunkiin menneet lapset olleetkaan unohtaneet kotipaikkaansa. Sinne on hyvä tulla turvaan, kun hätä on suurin. Mikä vapaus ja tilan tunne, lapset saavat leikkiä ulkona, ja vanhempien ei tarvitse pelätä. Onhan täälläkin vaikka mitä harrastuksia, yhteydet pelaavat ja kaikki tarvittavat palvelut löytyy vähintään tunnin ajomatkan päästä. Sama aika meni kun meni kaupoille julkisilla keskustaan. Mikä mahtavuus kun voi Teams-kokousta vetää lasikuistilla, ja katsoa samalla västäräkkien pesäntekoa. Kylläpä on maatalous muuttunut, valtavan kokoisia koneita liikkuu tiellä ja lapset ovat aivan innoissaan. Kyllä täällä kotiseudulla olisikin vain hienoa viettää aikaa. Täällä on tilaa kääntyillä ja hengittää!

Monipaikkainen asuminen, se on maaseudun tulevaisuutta. Itsekin, vaikka elämän mittaisen pallon isältäni nilkkaan laitoinkin, asun osan ajasta muualla kuin maatilallani. Kun Tallinnasta palaan takaisin, pitää ensimmäisenä merkata aitan nurkka, sitten kävellä puutarha läpi ja lopuksi pyöräillä tarkistamaan peltotilusten vointi. Ei tämä maaseutu ja elo täällä mihinkään katoa, se voi muuttaa muotoaan ja voi lisääntyä suurestikin. Nykyteknologia sataa meidän laariin. Työnteko, harrastaminen ja elämykset ovat kaikki saatavilla, ei tarvitse elää asfaltin ja betonin ympäröimänä.

Osittainen maaseudustuminen, onko se seuraava megatrendi?

- Simo Ralli

Kuuntele Maaseudustuminen on uusi megatrendi? -kolumni podcastina

Rallin Rustaalut -kolumnit voit myös kuunnella Maa puhuu -podcastista (soundcloud).